Vanhoja tarinoita Tyrnävältä

FM Mauri Junttila

Korvenkylän takaa Temmestä vasten löytyy viime vuosisadan lopulla uudelleen vesitetty Leppijärvi. Läheisyyden pieni kylä oli alkujaan Tyrnävän kylän Konttilan talon syrjäniitty. Se alkoi muotoutua pieneksi kyläksi 1800-luvun lopulla.

Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Kautta aikain ovat lapset leikkineet. Merkkejä ja fragmentteja leikeistä ja leikkikaluista on esimerkiksi kaukaa Kreikan antiikista.

Tyrnävän Leppijärvi oli ennen eräitä läheisen Korvenkylän lasten leikkipaikkoja. Se tosin rajoitti leikkimistä, kun jouduttiin osallistumaan talon töhin jo lapsena. Esimerkiksi pieni Anni Junttila os. Pasanen (1900-1989) joutui kulkemaan äitinsä mukana lypsämässä lehmiä jo kävelemään opittuaan.

Leikki oli kuitenkin aina lapsella mielessä. Paimenessa ollessa oli lapsen mahdollista leikkiä. Korvenkylässä ei Annin lapsuusaikoina ollut petoeläimiä. Lehmien turvallisuudesta ei tarvinnut hänen huolehtia. Vain siitä, että ne pysyivät koossa ryhmänään. Sitä myös kuului seurata, että ne jyrsivät, söivät ruohoa tai söivät maukkaita puiden lehdeksiä. Se oli tärkeää lehmille, että ne välillä lepäilivät ja märehtivät.

Maaseudun tupien ja talojen lapsilla olivat isot pihat leikkiä. Leikkikavereita oli tavallisesti jo kotona. Perheet olivat ennen suuria, leikkikavereita löytyi jo kotoa. Tavanomainen maalaistalonväki muodostui isännästä, emännästä ja heidän yhteisistä lapsistaan.

Ennen eivät ihmiset eronneet avioliitoistaan maalla, mutta emäntiä kuoli melko nuorina. Isännät ottivat nuoria kuolleen tilalle. Lapsia saattoi olla perheessä paljon ja monen ikäisiä. Maalaistaloissa asui ennen usein myös emännän tai isännän sukulaisia sekä piikoja ja renkejä. Hekin saattoivat olla perheellisiä.

Kaupoista ostettavia valmiita leluja alettiin ostaa lapsille vasta kaukana 1900-luvulla. Lelut tehtiin itse. Mielikuvitus oli hyvä avu lasten leikeissä sekä leikkikalujen teoissa.

Tavanomaisesti lapset kuvasivat leikeissään talon töitä, elinympäristöään, asuinympäristön töitä ja tapahtumia. Lelut olivat omatekoisia. Ne saattoivat olla lähistöltä löytyneitä, kerättyjä puiden oksia, oksanpaloja tai käpyjä kuvaamassa kotieläimiä. Niillä oli usein nimet. Kävyt toimivat sikoina, lehminä tai lampaina. Niille oli tehty tikuista jalat. Kaarnanpala tai jopa isompi käpy saattoi kuvata hevosta.

Leikit maaseudun lapsilla kuvasivat maaseudun töitä. Kerrattiin kylän tapahtumia häitä, ristiäisiä, hautajaisia jne. Korvenkylän lapsista esimerkiksi Olli Tjäder (s.1927) oli toiminut lastenleikeissä usein pappina. Hän oli saarnannut kivellä seisten. Kolehtikin oli kerätty – pieninä kivinä tai muina mielikuvitusrahoina. Ollista tuli myöhemmin leipurimestari.

Tytöillä oli hoidettavanaan nukkeja. Nukkeina toimi esimerkiksi kankaanpala, jonka sisällä oli pieni kivi tai hiekkaa, sahajauhoja kuvaamassa nuken päätä. Silmät, suu ja nenä olivat maalattu, piirretty hiilellä. Pieni, vuonna 1924 syntynyt Taimi Siitonen os. Junttila oli saanut lapsena joululahjana kaupasta ostetun nukenpään. Muu osa nukesta oli tehty itse.

Korvenkylän takainen Leppijärvi oli ollut eräs muutaman talon Korvenkylän lasten leikkipaikka jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella syntyneille lapsille. Keskitalon, Pasasten lapset olivat käyneet leikkimässä siellä. Heillä oli käynyt vierailulla esimerkiksi heidän sukulaisiaan Tyrnävän kirkolta. Kiva lasten leikkipaikka oli ollut myös Sääskelän niityn päässä, melkein Vanhantalon (nyk. Niemelä) pihapiirissä sijainnut pieni lampi nimeltään "Jussinjorpakko". Keskikylään päin oli Tunkionhaka niminen niitty. Siellä oli myös ollut mukava pieni lampi luonnonvaraisen Leppiojan varressa.

Heillä oli myös ollut muutama tuttu uusien 1900- luvun alkuvuosina valmistuneitten Tyrnävän osuusmeijerin ja myllyn väessä. Tarina ei tiedä kertoa, miten tuttavuudet heidän kanssaan olivat syntyneet? Yhdessä lapset olivat leikkineet Leppijärvellä Pasasen Armaan, Ahdin, Annin ja Ainon kanssa.

Heidän vanhin Jaakko veli oli syntynyt vuonna 1888 (k.1962). Hän oli ehtinyt aloittaa leikkimisensä jo kirkonkylän Konttilassa. Jaakko Pasanen oli toiminut aikuisena maanviljelijänä ja autoilijana. Hän oli ollut naimisissa tyrnäväläisen Paavolan Jussin tyttären kanssa. Jaakko jäi leskeksi. Hän meni leskenä naimisiin Kuusamon Tavajärveltä sotapakolaisena tulleen Rauha Tauriaisen kanssa. He asuivat perheineen Oulussa. He olivat töissä Heinäpään suurella Valion meijerillä.

Eräs tavanomainen ja usein käytetty leikkipaikka Keskitalon lapsille oli Leppijärven lisäksi ollut läheinen Järvikangas. Sieltä oli ajettu hiekkaa rakenteilla olevalle Tyrnävän osuusmeijerille 1900-luvun alussa. Hiekanajosta jääneet montut olivat olleet lasten leikkeihin käypiä. Uimaan opettelu on nähtävästi ollut erilailla arvostettua eri aikoina. Pasasen Anni tyttö ei ollut opetellut uimaan, kuten hänen veljensä. Tai hänen tuleva aviomiehensä Yrjö Erkki Junttila (vv.1900-1952).

Lasten leikeille kivoja paikkoja oli entisen Leppijärven luonnonvaraisen Leppiojan varsilta. Siellä oli ollut pieniä lampia (poukamia) rantaniittyineen ja myös lähes läpipääsemättömiä risukoita, vitikoita. Ne sijaitsivat pitkänomaisen Kotakankaan, Kotakaarron alueilla, samaa kangasmaat oli Keskitalon, Sääskelän, Uudentalon ja Vanhantalon alla. He olivat voineet leikkiä poukamien rannoilla, vaikka kaukaiseen isoonvihaan (vv.1714-1721) liittyviä liittyviä leikkijuttuja.

Sotien aikana ja jälkeen syntyneet Korvenkylän lapset olivat leikkineet myös isoavihaa vanhempaan aikaan liittyvään leikkejä. He saattoivat kuvata leikeissään esimerkiksi Juho [Pekka] Vesaisen (n.1540 - n.1627) toimintaa. Vanhan ajan kuvausten mukaan, siihen aikaan olivat hiihtäneet yhdellä sauvalla. Se oli ollut myös keihäs. Pieni Mauri oli kerrattain kansakoulun joululoman aikaan hiihtämässä ”Juho Vesaisena” Pentti veikkansa (vv. 1943-2000) kanssa kyseisillä Leppiojan poukamien perukoilla. Leikkikeihäs katkesi ja pala puuta meni Maurin silmään. Hänen joululomansa kärsi siitä, kun hän joutui kulkemaan muutaman viikon side ja lappu silmänsä päällä.

Anni (Anna) Junttila os. Pasanen (vv.1900-1989) oli ollut Korvenkylän Keskitalossa syntyneitä lapsia. Hänkin kävi lapsena leikkimässä Leppijärvellä. Anni Pasanen oli suunnitellut nuorena lähteä suunilleen ikäisensä sukulaisnaisen mukana siirtolaiseksi Ameriikkaan. Matka sinne jäi häneltä. Hän oli saanut tartunnan silloin raivonneesta Espanjantaudista. Olisiko alkanut ensimmäinen maailmansota myös haitannut? Sairastelut tekivät Annista sitkeän. Hän eli vanhimmaksi siskoistaan ja veljistään.

Leppijärvi toimi leikkipaikkana myös Anni Junttila os. Pasasen maailmansotien välisenä aikana syntyneille lapsille sekä heidän serkuilleen. Oli Leppijärvellä leikkinyt heidän kanssaan muitakin kuin sukulaislapsia. Korvenkylään oli tullut muutamia uusia taloja asukkaineen lisää pian pienen kylän synnyn aikana ja kohta sen jälkeen. Oiva Junttilan (vv. 1922-2001) ja hänen Taimi siskonsa (s.1924) leikkikavereina oli ollut esimerkiksi samanikäisiä Juho ja Anna Tjäderin lapsia lähinaapurista. Iikka Tjäderistä tuli sotasankari Suomen viime sodissa. Surullista, että hän menetti vasemman jalkansa sodassa.

Vanhassatalossa asui Niemelöitä ja Laitisia. Tolosten aikana talon nimi oli Vanhatalo. Talon nimi muuttui heidän jälkeensä Niemeläksi. Siellä oli ollut Junttilan Oivan ja Kalervon (s.1927) leikkikavereita esimerkiksi lähes heidän ikäisensä Paavo ja Lassi nimiset pojat. Niemelän Lassin elämään sisältyi työssäoloa kaukana Atlantin takana, Kanadassa. Esimerkiksi Kaikkonen sukunimisiä asui Korvenkylässä jo kauan sitten.

Hoijakka, Napakelkka

Hoijakka oli ollut vuosikymmenien ajan tavanomainen lasten leikkeihin rakennettu laite Leppijärvellä. Se oli ollut akselitapin sekä pitkän aisan ja pienehkön kelkan muodostoma laite. Hoijakan kelkka kiersi lasten liikuttamana jäällä vinhaa vauhtia.

Akselitappi oli ollut vahva puu pystyssä jäässä. Se oli voitu viedä jo kesän aikana paikoilleen. Toisaalta se oli voitu kuljettaa paikoilleen myös, kun järvi oli jo jäässä. Sille oli silloin hakattu reikä jäähän ja siihen sitten vain akselitappi, -puu pystyyn. Pakkasten aikana se oli voitu ottaa käyttöön jo seuraavana päivänä.

Ei ole tietoja, että kuinka nopeaa hoijakan kelkka kulki? Sen voi uskoa kiitäneen tosi nopeaa vauhtia! Vinhasti rataansa kiertävän hoijakan kelkan kyydissä olleelta lapselta saattoi irrota ote. Hän liukui lumettoman jään pinnalla hyvin kauas. Lapset leikkivät myös siten, että vasiten irroittivat otteensa kelkasta. He kilpailivat siitä, kuka liukuu pisimmän matkan liukkaalla jäällä?

Vaarattomia eivät lasten hoijakkaleikit olleet. Erään kerran pieneltä Niemelän Paavolta olivat hoijakkaleikissä menneet hampaat, jotka olivat juuri kasvaneet hänelle.

Paavo Niemelä toimi vuosikymmeniä autoilijana Tyrnävällä. Vanhempana miehenä hän piti vuosien ajan Tyrnävän Tempauksen elokuva-, iltama-, tanssipaikka sekä voimistelu-, sisäliikuntapaikka, aikoinaan talkoilla rakennettua Seurojentalon baaria.

Tammikuussa 1953 Paavo Niemelä työnsi teliperäisen, nelivetoisen Kempsunsa (GMC) kärkilumiauralla tien Järvikankaan työmaaparakeille. Hän tuli Kempsullaan Keskikylästä korvenkyläläisten multaista kylätietä, Takalonlinjaa myöten Annalan talon luo ja sieltä edelleen vanhalle kylätielle. Sitten, hän eteni Junttilan ohi hevosten kulkemaa erästä talvitietä kohden Järvikangasta. Niemelän Paavon ohjaama Kempsu eteni komeasti pienistä heinäseiväspuun kannoista välittämättä kohden Järvikangasta, kohden tulevan Leppijärventyhjennys kanavatyömaan tukikohtaa.

Vetisen Leppi-/Järvinevan, Leppijärvi kuivattiin vuosina 1953-1955 työttömyystöinä. Siksi, Järvikankaalle nousivat työmaaparakit ja routaisen maan töille tarvittavat dynamiitti-ja trotyylivarastot. Talven 1953 aikana parakeille ja sieltä takaisin kulki päivittäin lavalle kyhätyllä henkilökuljetuskopilla varustettu kuorma-auto. Se kuljetti työmaan työmiehet. Sinne aamulla ja sieltä pois iltasella.

Suomen viime sotien aikana ja jälkeen syntyneet lapset leikkivät myös Leppijärvellä. Järven kuivauksen jälkeen siellä ei ollut talvisin enää hoijakkaa. Ei siellä kuivauksen aikana oikeastaan ollut edes lupa kulkea. Siellä räjäyteltiin kanavien kaivuun aikana usein routaista maata pehmeämmäksi suurilla ”latingeilla”, räjähdysainemäärillä.

Siellä kuitenkin hiihdeltiin usein talvisunnuntaisin ja hiihdeltiin myös etäämällä sijaitsevalla Järvikankaan muuta maastoa korkeammalla jatkeella Korkeallakankaalla. Siellä oli muutamia isoja kiviä kuin aseteltuna. Joku lapsista taisi joskus sanoa, että ”ovatko nämä niitä Moran kiviä?” Kansakoulussa oli jonkin verran historiaa.

Kesäisin Leppijärvellä kulku oli siellä samoilua ja välillä nuotiointeja. Makkaraa paistettiin joskus nuotiolla. Vuosien ajan siellä kulki viime sotien aikana ja jälkeen syntyneitä Korvenkylän lapsia. Kuivatun järven keskellä oli muutamien neliöiden ala kovaa maata pienen rapakon ääreellä. Siellä oli muutamana kesänä Junttilan Oivan hylätystä vanhasta pressusta kyhätty teltta. Muutama juhannus siellä otettiin siellä vastaan leikkiessä.

Jotenkin pystyi uimaan entisen järven keskellä sinnitelleessä rapakossa. Korvenkylän lasten uimapaikka viime sotien aikana ja sotien jälkeen syntyneille oli sangen kaukana Keskikylässä. Siellä, joessa oli uimapaikkana ns. Lassilan ranta. Hyvää, kun silloin oli jo kunnollisia polkupyöriä. Loppumatkalla, jokirannassa oli Pellikka Antin talo. Heillä oli rumasti haukkuvia koiria, mutta eivät ne lapsia purreet.

Mauri heitti kirveen Raijan päähän

Kuivatun Leppijärven maastossa kulkiessa lapsia oli porukassa joskus paljon. Välillä oli liikkeellä yli 10 lapsen porukoita. Heillä oli usein kirves mukana nuotion tekoa varten. Kulkiessaan kuivatun Leppijärven ojitetulla metsäalueella, he välillä tekivät myös ”portaita” pienten ojien yli. Niihin puuhiin tarvittiin kirvestä. Porraspuita lojui kanavatyömaan jäljiltä kohtalaisesti.

Eräänä sunnuntaina Leppijärven maastossa samoilevien lasten ryhmä ylitti pientä ojaa. He hyppivät vuorollaan ojan yli. Maurilla (s. 1945) oli silloin lapsiporukan kirveen kuljetusvuoro. Ennen hyppäämistään ojan yli hän heitti ensin kirveen ojan yli. Ennen heittämistään Mauri huusi: ”Nyt tulee kirves. Ottakaa vastaan”. Raija tyttö (s. 1943) syöksyi ottamaan kirvestä, mutta hän eteni liian nopeasti vai olisiko auringonvalo juuri osunut hänen silmiinsä? Kirves osui hänen päänsä etukulmaan. Siihen tuli järkyttävän näköinen verta vuotava haava. Se vuosi, kuin pään haavat yleensä. Hän ei pyörtynyt kirveen iskusta, mutta säikähti valtoimenaan vuotavaa haavaa. Samoin, kuin muutkin säikähtivät - pahanpäiväisesti.

Verenvuoto ei meinannut tyrehtyä. Kaikkien nenäliinat olivat kohta punaisia ensiavun jäljiltä. Haava lakkasi vuotamasta täysin vasta hänen kotona, kunnollisen sitomisen jälkeen. Raija ei mennyt näyttämään haavaansa kylälle. Olihan sunnuntai, eikä silloin oltu heti turvautumassa lääkäreihin tai sairaanhoitajiin.

Pasasen Raijan serkku Oiva Junttila (vv. 1922-2001) oli tapaturma-altis. Hänen ensimmäisiä tiedettyjä tapaturmiaan oli ollut se, että hän oli lapsena kurkottanut ottamaan liedeltä kiuhuvaa vesikattilaa. Se kaatui Oivan päälle. Hänen toinen käsivarsi oli sitten pitkältä alueelta palohaava arpinen koko hänen iän.

Oivalle sattui ja tapahtui. Toisinaan hänelle tuli arpia ja haavoja päivittäin. Kuka niistä olisi lukua pitänyt? Esimerkiksi jatkosodassa neuvostoliittolaisia vastaan, hän oli ollut istumassa riu'ulla, lukien lentolehtisiä. Ryssäin tarkka-ampuja oli ampunut hänen toisen korvalehtensä läpi. Oiva oli pyörähtänyt luodin voimasta riun kuoppaan. Hän oli sieltä sitten kömpinyt pois verissään ja ulosteessa. Oiva muisteli, että oli saanut tapauksesta pitkän sairausloman. Hän tarinoi, että joku oli ammuttu hengiltä, ennen kuin riuku oli siiretty toiseen paikkaan.

Oiva menetti vasemman jalkansa Tornion Alavojakkalassa taistelussa entisiä aseveljiä vastaan. Haavoitunut Oiva oli kätketty erään perunakuopan räystään alle. Samoihin aikoihin sisälle viety haavoittunut oli löytynyt. Saksalaiset olivat tökkineet hänet pistimillä reikiä täyteen ja lisäksi hänet oli ammuttu.

Sitten, kymmenien vuosien päästä Oiva oli ollut TVH:n kuorma-auton kyydissä, joka vierähtänyt jäätiköllä ojaan. Oiva oli pudonnut siinä rytäkässä auton alle. Hän oli ollut tovin siellä auton alla tukalassa tilassa, ennen kuin kuorma-auto oli saatu nostettua hänen päältään. Muutama vuosi myöhemmin hän ajeli henkilöautollaan Oulusta Pudasjärvelle töihin. Hän joutui matkalla kolariin. Hänen Toyota Corollansa romuttui lunastuskuntoon. Tapaturmasta toiseen siirtymistä oli lähes koko Oiva rievun elämä. Puujalkamiehen.

Tapaturmiin liittyy myös tuo seuraava, erään 1950 - luvun puolivälin, sunnuntain tapahtuma. Lapset olivat leikkimässä Keskitalossa. Leikki oli pihapuissa kiipeilyä. Viikolla, Ahti Pasanen (vv.1897-1970) oli sahaillut pihakoivuistaan alaoksia pois. Jäljellä jääneet oksantapit olivat hyviä kädensijoja lasten kiipeilyyn. Vesalan lapsiin kuulunut pieni Timo Häyry kiipesi puuhun. Hänen otteensa lipesi ja Timo lähti putoaan alas. Sattui kivasti, että hänen uuden uutukaisen tuulitakkinsa lieve lävisti terävän oksantyngän ja Timo jäi roikkumaan sinne. Kovan lasten huutamisen myötä hänen Keskitalon kahvipöydässä istunut äitinsä ehti hätään. Hän sai irroitettua Timon oksantyngästä. Olisi voinut olla seurauksiltaan paha onnettomuus. Timo näytti olevan putoamassa selkä edellä. Alla oli aidaksista tehty aita. Ties, miten olisi Timon selälle käynyt? Lasten leikkeihin sisältyi aina loukkantumisen tai tapaturman vaara. Hoito oli ennen hyvin kaukana ja tavallisesti vaikean matkan päässä.

Vesalat alkoivat ensimmäisinä korvenkyläläisinä kouluttamaan lapsiaan. Pauli Vesala kävi kansakoulun jälkeen kauppakoulun. Kauppakoulut olivat hänen nuoruudessaan vielä harvinaisia maaseudun lapsille. Pauli oli ahkera vanhapoika. Hän oli kauan töissä Tyrnävän osuusmeijerin konttorissa. Siellä ollessa hänellä oli asunto kirkolla, mutta kesäisin lähes päivittäin hän pyöräili Korvenkylän kotiinsa töihin auttamaan maalaistaloa lehmineen ja hevosineen pitäneitä siskojaan. Pauli oli sittemmin vuosikymmeniä töissä Muhoksen osuuspankissa. Ahti Vesalan väki muutti kylään kirkonkylän Kankaalasta viime sotien edeltä seuraaviksi asukkaiksi, ehkä kylän vanhimman talon asukkaiksi, Niemelöiden ja Laitisten jälkeen.

Lähteitä:

Anni (Anna) Junttilan os. Pasanen ja Ahti Pasasen tarinoita.

Kalervo ja Oiva Junttilan tarinoita.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3369

http://www.tiede.fi/kirjat/265/lapsuus_ja_arki_antiikissa_ja_keskiajalla

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lelu

http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/rakennemuutos.pdf

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/talonpoikainen_akateemikko_kustaa_vilkuna_27067.html#media=27068

http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/onleikk/tee.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Napakelkka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leppij%C3%A4rvi_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvenkyl%C3%A4_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)